Mitä voimme tehdä kun ulkona sataa vettä ja mieli vaikuttaa yhtä harmaalta kuin sääkin?
Muutos -se taitaa olla avain oman mielen myllerryksiin ja tässä tapauksessa lähdin liikkeelle treeneistä. Olen Lapinreissun paluusta asti käynyt aktiivisesti salilla kuntoilemassa ja eilen tapasin pt:ni, joka laittoi mut taas uuteen kuosiin. Yllättävää miten paljon sitä jaksaa treenata kun toinen kannustaa vieressä vaikka jalat huutaa hoosiannaa!
Alkuvaikeuksien jälkeen psyykkasin itseni voittamaan raudan jalkojen vapinasta huolimatta (painoa ei ollut nimeksikään, mutta hermotusta sitäkin enemmän) ja niin se Fe vaan nousi. Kirosanoja en säästellyt ja puuskutin hulluna, mutta en kertakaikkisesti pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin toistojen suorittamista. Se oli sitä keskittymistä parhaimmillaan!
Ja treenin jälkeinen vaikutus oli uskomattoman hieno -voittajafiilis ja asenne kohdillaan ;) Päästä on moni homma kiinni ja tässä se taas tuli huomattua.
Toinen asia joka vaikuttaa positiivisesti mieleeni on maitoallergian toteaminen. Kuulostaa negatiiviselta, mutta sainpahan syyn kilpirauhasen vajaatoimintaani. En sano, että olisi helppo lähteä uuteen maidottomaan elämään sillä juustot, maitosuklaa ja jäätelöt kuuluvat elämäni pieniin iloihin, saatika sitten kermasta tehdyt kastikkeet, voit ja muut herkut.
Kolmas asia voisi olla matkustelu. Nappasin itselleni äkkilähdön Pariisiin ja olen siellä muutaman päivän tutkailemassa kaupungin menoa ja ruokakulttuuria. Kenties siitä saa uutta energiaa ajatusten järjestelyyn ja mielen harmauteen. Nyt jo alkaa hymyilyttää.
Au revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti