Kaikki kohtaavat joskus tämän tilan ja ainoa asia mihin voi vaikuttaa on se, miten asiaan suhtautuu. Päätin etten stressaa kirjoitustauostani ja hyvä niin. Kirjoittaa voi aina kun siltä tuntuu.
Toinen kohta mihin motivaation piilossaolo on vaikuttanut on ollut treenaaminen. Olen yrittänyt vähän räpiköiden suorittaa treenejä, mutta eihän niistä mitään ole tullut jos tunnetila on pikemminkin pakkolähtöistä, kuin innostumislähtöistä. Onneksi ystävämme aurinko on palannut kuvioihin luoden intoa ja valoa tähänkin arkeen, saaden treenivaihteen taas heräämään pienestä horroksestaan. Tekee oikein mieli lähteä lenkkeilemään ennen työvuoron alkua!
Asiasta toisen kautta kolmanteen, en ole tainnut ikinä kertoa unistani, sillä uskokaa pois, niidenkin näkeminen saattaa olla raskasta ja käydä ihan valveillaolosta! Taitaa olla hieman stressiä ilmassa, sillä olen matkustanut ajasta toiseen, tavannut teleporttaavia henkilöitä, valvonut ja lieventänyt ihmisten onnettomuuksia, torjunut pahuutta uskomalla hyvään ja päättänyt näin ollen vuosisatoja jatkuneen noidankehän, nähnyt kauhuelokuvamaisia (en katso kauhuelokuvia ikinä, sillä ne on liian pelottavia) tapahtumia, joille mieheni nauroi vedet silmissä kun niitä aamulla hänelle selostin. Huhhuh, toki niitä rennompiakin unia näkee aina silloin tällöin. Joskus toivon etten muistaisi yhtään näkemääni unta, sellainen silmät kiinni-lepovaihde-silmät auki ja hyvää huomenta-fiilis!
No, onneksi nyt ollaan taas hereillä ja tämä todellisuus on paljon rennompaa verrattuna unimaailmaan. Ehkäpä mun lepohetket ovat päinvastaisia.
Nauttikaahan valveillaolostanne ja ihanaa viikonloppua!
Tässä vielä vähän viime aikojen ruokakuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti